*

Sokka irti Suomessa riittää korjattavaa - tavoitteena hyvinvoiva kansa.

Sitran vaikuttavuusinvestointia juhlistamassa

Osallistuin tänään tilaisuuteen, jota ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla olemassakaan. Sitra juhlisti vaikuttavuusinvestointi-mallin kolmevuotispäivää.

Avainasioita vaikuttavuusinvestoinnissa ovat tavoite ja mittarit tavoitteen saavuttamisen arvioimiseksi, toiminnan mallinnus, ennakoiva toiminta, pitkäjänteisyys sekä yhteistyö. Miten voi olla, että nämä sanat ja niiden sisältämä toimintamalli ollaan vasta nyt tuomassa julkisen sektorin toimintaan?

Vaikuttavuusinvestoinnin koko idea on syvempi kuin vain edellä mainittu. Malliin yhdistyy ulkopuolisten sijoittajien hyödyntäminen – sijoittajat kantaisivat toteutukseen liittyvän taloudellisen riskin ja julkinen sektori maksaisi vain tavoitteiden mukaisista tuloksista. Toinen mieltäni kaihertamaan jäänyt kysymys onkin se, että millaisella tuotolla sijoittajat ovat valmiita lähtemään tähän mukaan.

Äkkiseltään tulisi tällaiselle sivusta seuraajalle mieleen, että vaikuttavuusinvestointi on oikein räätälöity tulevaa Sotea ajatellen. Olisihan loistavaa, jos palveluntarjoajalla olisi tarkasti määritelty tavoite ja sen toteutumista myös jatkuvasti valvottaisiin. Mediaa seuraamalla on ikävä kyllä syntynyt kuva, ettei sote-palveluissa mennä kuntien/maakuntien määrittelemien palveluprosessien ja tavoitteiden mukaan, vaan tuottaja määrittelee ja erityisesti valvoo toimintaansa taas pitkälti omavalvonnan periaatteella. Toivottavasti joku pystyy perustellusti kumoamaan tämän minulle syntyneen mielikuvan.

Päivän tilaisuus oli hyvähenkinen, jopa hilpeä. Hyvää tahtoa saada asiat paremmalle tolalle tuntui riittävän ja erinäisiä projekteja oli jo menossa tai juuri alkamassa. Useammalla suulla myönnettiin, että erityisesti budjetointi aiheuttaa haasteita kokonaisvaltaisen palvelun tuottamiseen. Omalta sektorilta pitää säästää, vaikka se tarkoittaisi suurempaa kulua toiselle sektorille. Tämän esteen ylittäminen vaatii suurta asennemuutosta organisaatioissa – yhteistyötä sekä tietojen vaihtamista.

Itseäni kiinnosti erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä hanke. Tuntematta yksityiskohtia kyseisestä hankkeesta korvaani pisti taso, jolla ongelmista tilaisuudessa puhuttiin. Ongelmina tuntuvat olevan, että ”miten nuoret saadaan liikkumaan enemmän” ja ”miten saadaan nuori lähtemään aamulla kouluun”? Ymmärrystä siitä, että muutokseen tarvitaan useita toimijoita ja toimenpiteitä löytyi runsaasti, mutta omasta mielestäni ongelman asettelu oli virheellinen. Tulisi lähteä liikkeelle siitä, että missä on vika, kun nuoret eivät jaksa liikkua tai lähteä kouluun. Miksi nuoret voivat niin huonosti?

Tilaisuudessa esiintynyt positiivinen toimintatahto ei muutu onnistuneiksi teoiksi, jos käsitykset lähtötilanteesta ovat virheelliset. Nyky-Suomen suurin julkinen salaisuus eli sisäilmaongelmien aiheuttamat oireet ja sairaudet tulee huomioida, jos halutaan pelastaa nuoret takaisin yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Moni nuorista ei yksinkertaisesti jaksa koulupäivän jälkeen liikkua mihinkään, koska sisäilmaongelmat väsyttävät niin rajusti. Moni ei edes ymmärrä väsymyksensä syytä, vaan kokee voimattomuuden lisäksi huonoa omaatuntoa ”laiskuudestaan”. Ja moni ei viihdy koulussa, koska siellä tulee niin huono olo. Nämä ovat sitä suurta massaa, jotka eivät edes tiedä olevansa sisäilmaoireilijoita. Näiden lisäksi on pienempi pahasti sairastuneiden joukko, jonka hyväksi ei toistaiseksi ole tehty mitään konkreettista.

Toivotan onnea Sitran hankkeelle ja toivon, että sen avulla saadaan kaikkien nuorten elämä parempaan kuntoon. Ja mielellään nopealla aikataululla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat